tiistai 1. marraskuuta 2011

Taukoa, ei taukoa, taukoa ja elämän suuria mullistuksia

Viimeinen puolisen vuotta on ollut elämässämme täynnä suuria muutoksia. On ollut muutama muutto ja Hokken lopetus. Kovasta uhoamisesta huolimatta, en ole saanut oikein koirien treenauksesta kiinni. Sitten tuli uusi parisuhde ja taas muutto. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että olisi mahdollisuus palata arkeen ja saada rytmi elämään. Koirat ovat kestäneet muutot hyvin ja sopeutuneet jälleen uuteen kotiin. Ainoastaan nykyisen asunnon rappuset tuottivat Herolle hankaluuksia. Heroa kun jännitti liukkaat puurappuset, koira kun ei osaa kunnolla tähdätä liukueste matoille. Poika uskataa sentään jo rappuset kulkea, alaspäin lähteminen vaatii edelleen kyllä pienen miettimis hetken.
Elämä ilman hankalaa koiraa (tarkoittaa siis Hokkea) on tuonut mahdollisuuden ottaa koirat useammin mukaan. Ja kun ystäväpiiristä löytyy koirista pitäviä ihmisiä, ovat koirat usein matkassa mukana. Varsinkin tuo mies tykkää pakata koirat mukaan ja ajoittain tuntuu, että menee useammin koirien kuin minun kanssani..  
Kujeen lempipaikaksi on tullut uuden kotimme alakerran sohva. Siitä se näkee hyvin toisessa reunassa maatessaan keittiöön, jonne eivät mukavuussyistä koirat saa tulla. Tai sitten vaan saattaa nauttia auringon paisteesta ja rennosta elämästään, niinkuin kuvassa. Kuje kun ei ole moksiskaan pitkästä treenaamattomuudesta, liekö koira edes kaivata treenikentille.
Hero kirppuaivo taas janoaisi tekemistä. Aina se tunkee lelun kanssa pyytämään leikkiin. Sen virta ei tunnu loppuvan millään. Ja jos leikkiin koiran kanssa ei ryhdy, on hyvin tavallista seuraavaksi kuulla örinää kun koira piehtaroi ja viihdyttä itse itseään olohuoneen lattialla. Tuo koira onkin oikea viihdyttäjä ja saa päivittäin tempuksillaan hymyn huulille.