Ei sitä kuitenkaan saa itsestään kesällä irti

Treenaukset on ollut lähes totaalisen pannassa. Ohjaajan laiskuus on se ainut syy tähän tilanteeseen. Enemmän olen keskittynyt uuden arjen kehittämiseen. Koirat ovat tottuneet rivitaloasumiseen hienosti. Kuje saattaa ajoittain ilmoitella, jos ovemme ohi kulkee joku. Jotkut oven koputtajat saavat pari vahti haukkua, mutta sitten vaikenevat kiltisti. Yksin ollessaan ovat olleet hissuksiin, naapureilta ei ole tullut mitään haukkumiseen liittyviä kommentteja. Päin vastoin, naapurit ovat ottaneet meidät hyvin vastaan ja Hero on jo ihastuttanut muutamat naapurit ihanuudellaan. Yksi ilta naapurin mies odotti pihalla meitä iltalenkiltä. Oli kuulemma nähnyt kun lähdimme lenkille ja etsinyt palat makkaraa koirille, jotta pääsee niitä rapsuttamaan sekä syöttämään.

Vaikka tämä onkin koirieni blogi, on pakko tännekkin kertoa kuinka uusi elämäni on lähtenyt käyntiin. Ajattelin eron jälkeen laittaa koko elämäni uuteen uskoon ruokavaliota myöten. Ahkera lenkkeily ja ruokatottumusten muutos on kutistanut minua noin 12kg. Entisessä paikassa kun ei kovin lenkkeilty kuin pelloilla. Pelkäsin niin kovin naapurin koiraa, joka kerran karkasi Hokken päälle ilkein seurauksin. Susivaaran takia pimeellä taas ei paljoa liikuttu. Täällä lenkkeily kärpänen on iskenyt kunnolla, ja kaupungissa saa seuraakin lenkille. Terveellisen ruokavalion johdosta huomasin eilen jopa, että kehoni hylkii suklaata.

Jos tästä koittaisi sit koiriin palatakseni ryhdistäytyä treenin kanssa ja asettaa itselleen uusia tavotteita.

 Kuje ja Hero ovat kotiutuneet sohvalle mainiosti :)

 Perusasennon muisteloa

<3